Aholan Maito Oy:n tarina on ennen kaikkea yhteinen matka ja elämäntyö. Kun Tarmo ja Suvi Väisänen aloittivat maitotilan pidon lähes neljä vuosikymmentä sitten, heidän tavoitteenaan ei ollut rikastua tai rikkoa ennätyksiä – vaan rakentaa tila, jossa ihminen, eläin ja luonto elävät tasapainossa.
Tänään heidän tilansa on tunnettu koko maassa: Aholan Maito Oy tuottaa yli miljoona litraa maitoa vuodessa per lypsyrobotti, luomuna.
“Kaikki on tehty yhdessä. Tämä on ollut meidän yhteinen elämämme – ja samalla yhteinen matka kohti parempaa maataloutta”, Tarmo ja Suvi sanovat.
Tarmo aloitti maitotilan pidon vuonna 1987 12 lehmällä ja 15 hehtaarilla peltoa. Sittemmin on rakennettu kolme navettaa, tehty lukuisia laajennuksia ja siirrytty vaiheittain kohti robottiaikakautta.
Vuonna 2000 tehtiin päätös valmistautua robottiin, ja vuonna 2007 tila otti ensimmäisen lypsyrobotin käyttöön.
“Eka robottinavetta ja karja oli täyspaska, ei siitä mihinkään ollut”, Tarmo naurahtaa nyt.
“Mutta epäonnistuminen oli tärkein oppi – sen jälkeen tiesimme, mitä haluamme ja miten asiat pitää rakentaa.”
Vuonna 2014 valmistunut nykyinen navetta suunniteltiin alusta alkaen robottia varten. Tilan eläinaines, rakennukset ja työrytmi on hiottu yhteen niin, että järjestelmä toimii eläimen ehdoilla.
“Tärkeintä on tasaisuus. Erikoislehmät eivät tee tilasta tehokasta – tasainen karja tekee. Robotti ei tykkää poikkeuksista.”
Aholan Maito toimii luomutuotannossa, jossa Lely Astronaut-robotit ovat erityisen hyödyllisiä.
“Luomussa väkirehuruokinta on maltillista ja se tekee lehmistä aktiivisempia”, Tarmo kertoo.
“Kun lehmä liikkuu ja hakeutuu itse lypsylle, robotti toimii parhaimmillaan. Karkearehu ja hyvä nurmi ovat kaiken perusta – kustannustaso pysyy kurissa, ja lehmä tuottaa silti hyvin.”
Luomun vaatimukset näkyvät myös laidunnuksessa: kaikki yli kolmen kuukauden ikäiset eläimet laiduntavat vähintään kolme kuukautta vuodessa.
“Meillä nuoriso saa kymmenen hehtaarin alueen verkkoaitauksineen – sekin on osa hyvinvointia ja aktiivisuutta.”
Aholan Maito Oy on enemmän kuin tila. Se on elävä esimerkki siitä, että teknologia, tiede ja inhimillisyys voivat yhdessä viedä suomalaisen maatalouden uudelle tasolle – miljoonan litran robottikohtaisen rajapyykin yli, sydämellä ja järjellä.
Tarmo tunnetaan matemaattisesta otteestaan. Hän on vuosien ajan seurannut tuotantoa ja ruokintaa tarkkuudella, joka muistuttaa tutkimuslaboratoriota.
“Lehmää ei ruokita D-arvoilla ja raakavalkuaisella, vaan pötsin mikrobeja ruokitaan niille optimoidulla apeseoksella. Kun pötsin mikrobit voivat hyvin, lehmä voi hyvin – ja sen näkee heti liikkeessä ja tuotoksessa.”
Vuodesta 2019 lähtien tilalla on ollut oma henkilö huolehtimassa ruokinnasta ja sen seurannasta. Kamerat valvovat ruokintapöytiä, ja appeet tehdään aina oikeaan aikaan.
“Päivittäinen tasaisuus on kaikki kaikessa. Pötsin pitää saada sama viesti joka päivä läpi koko tuotantokauden.”
Tarmo on tehnyt tarkkoja laskelmia karjan sisäisestä tehokkuudesta.
“Kun 2015 tutkin lehmien eroja robottitehokkudessa, antoivat huonoimmat alisuorittajat maitoa 0,7 litraa robotilla vietettyä minuuttia kohden ja parhaat lähes neljä litraa. Laskin: jos poistaisimme karjasta pahimmat alisuoriutujat eli heikoin 1/3 karjasta korvautuisi tehokkaammilla lehmillä, menisi miljoonan litran raja rikki per lypsyrobotti. Nyt tämä on toteutunut.
Jos nyt onnistuisimme tekemään saman uudelleen, pääsisimme noin 1,2 miljoonaan. Huipputehokkuutta ei ole tarve nostaa, vaan ajatus on tasapäistää eläinaines. Eläinten välillä vaihtelu on vieläkin liian suuri.”
Tilan tärkein mittari on nykyään lehmän robottitehokkuus eli kuinka monta litraa maitoa lehmä tuottaa per lypsyrobottiminuutti viikon keskiarvolla. Jokaisen eläimen tuotantoa ja käyttäytymistä seurataan, päätökset eläimen hoidosta ja poistosta tehdään datan perusteella.
Rakenne, terveys ja tuotanto-ominaisuudet ovat tärkeimmät kriteerit.
” Lehmän ulkopuoliset rakenteet arvioidaan ja verrataan robotin antamaan dataan. Niiden perusteella tehdään päätökset, keneltä otetaan mahdollisia jälkeläisiä maidontuotantoa varten. Jokaisesta näin valitusta lehmävasikasta otetaan gemonitesti. Kun vasikalle laitetaan pihdeillä korvamerkki, samalla otetaan koeputken sisään näyte, joka lähetetään laboratorioon. Geminotestin avulla saadaan vasikalle ennuste, ja tämän perusteella tehdään lopullinen valinta, meneekö eläin liha- vai maitotuotantoon. Ensimmäisellä lypsykaudella karsimme vielä muutamia eläimiä. Näin toimimalla, olemme saaneet optimoitua tuotantoamme selvästi”, toteaa Tarmo.
Suvin rooli tilan arjessa on inhimillinen ja vahva. Hän tietää, mitä tarkoittaa tehdä maatilatyötä terveyshaasteiden kanssa.
“Reuma todettiin vuonna 2014, ja on ollut päiviä, jolloin jalka ei olisi kestänyt edes kumisaapasta. Mutta olemme kääntäneet sen voimavaraksi – olemme suunnitelleet tulevaisuutta ja eläkkeelle siirtymistä ajoissa, niin että muutos on helpompi meille ja seuraajille. Tilan automatisointi ja robotit ovat helpottaneet meidän arkeamme huomattavasti.”
Tilan työyhteisö on ollut avainasemassa jaksamisessa. Työntekijöitä on kohdeltu reilusti, ja moni on pysynyt mukana yli kymmenen vuotta.
“Meillä on ollut sama eläinlääkäri ja asiantuntijatiimi vuosikaudet. Kun tunnet toisesi, vuorovaikutus on helppoa. Meillä pidetään huolta siitä, että työntekijät saavat lomansa, reilun palkan ja tuntevat että työ on arvokasta. Virheitä saa tehdä, ja jokaisen panos on tärkeä. Kun ihmiset voivat hyvin, myös eläimet voivat hyvin.”
Tilan tulevaisuus on hyvissä käsissä. Veeti Vesala on ollut mukana jo kymmenen vuotta ja jatkaa tilan vetovastuussa tulevaisuudessa.
“Tärkeintä on, että kun itse lähden pois, tuotos ei laske – vaan paranee”, Tarmo naurahtaa. “Silloin tietää, että asiat on tehty oikein.”
Suvin ja Tarmon yhteinen elämäntyö on kasvattanut paitsi tilan, myös perheen. Neljä lasta ja nyt ensimmäinen lastenlapsi antavat perspektiiviä.
“Elämässä pitää osata kantaa ja tulla kannatelluksi. Kun pysyy samojen ihmisten rinnalla, tietää, että kaikesta selviää. Tulevaisuus kantaa, kun siihen uskoo.”
Pariskunta valmistautuu vähitellen siirtymään eläkepäiviin – uusi koti odottaa Pohjois-Karjalan Liperissä, mutta yhteys tilaan säilyy.
“Elämä kantaa. Me olemme saaneet tehdä tätä yhdessä, ja se on ollut meidän suurin onnemme”, Suvi hymyilee.
Tarmo tiivistää menestystarinan ytimekkäästi:
“Riittävän laiska pitää olla, että jaksaa tutkia asioita. Kun malttaa seurata ja ymmärtää, mitä tapahtuu, lehmät kyllä kertovat loput.”
