Ylivieskalaisen MaitoMehtälä Oy:n uusi NHK Pihatto on ollut käytössä nyt hieman yli vuoden. Toiminta on jo pitkälle vakiintunut, ja juuri sellaiseksi kuin suunniteltiinkin. Navetta saatiin täytettyä jo puolessa vuodessa, tuotostaso on ensikoiden suuresta määrästä huolimatta pysynyt hyvällä tasolla ja lehmillä on nyt huippuolosuhteet.
MaitoMehtälä Oy:n osakkaiden, serkusten Katja Männistön ja Anna-Riina Savolaisen sekä hänen miehensä Jussi Savolaisen tärkeät kalenterimerkinnät olivat vuoden 2024 syksyllä 11. lokakuuta ja 22. lokakuuta. Edellisenä päivämääränä olivat avajaiset ja jälkimmäisenä tuotiin ensimmäiset eläimet uuteen navettaan.
”Avajaisissa vieraili noin 650 kävijää. Saimme navetan sopivalle mallille hieman ennen avajaisia, eikä sieltä lopulta puuttunut kuin pari porttia. Tavoitteena oli, että navetta olisi niin valmis, ettei vieraiden tarvitsisi miettiä miten navettaa käytetään. Se oli hieno ja iloinen päivä”, Männistö muistelee lämmöllä.
”Ensimmäisenä navettaan tuotiin avajaisten jälkeen pikkuvasikat 22. lokakuuta kello 9.15, sitten umpilehmät ja lypsävät lehmät niin, että kaikki eläimet olivat jo kahdelta iltapäivällä navetassa. Mekin luulimme, etteivät omasta navetasta tulevat vanhat juntturat autoon nouse, mutta siirto sujui lopulta todella hyvin ja suunnitellusti”, Anna-Riina Savolainen naurahtaa.
Aivan ongelmitta ensimmäinen päivä ei tekniikan puolesta sujunut, sillä lypsyrobotin tietokonetta ei saatu päivitettyä ja otettua heti käyttöön. Kun navetta täyttyi lehmistä kahdelta iltapäivällä ja heti olisi pitänyt päästä lypsämään, aloitus siirtyi iltaseitsemään.
Apuja haettiin etänä ympäri Eurooppaa Turkkia ja Hollantia myöten, mutta lopulta paikallinen huoltomies ehdotti vanhan tietokoneen hakemista vanhalta navetalta. Akuutti ongelma ratkesi ja lehmät saatiin lypsettyä kolmeen mennessä aamuyöstä.
”Kyllähän sitä osasi odottaa, että jotain voi aluksi sattua. Muita ongelmia uusilla roboteilla lypsämisessä ei ole ollut vaan ne ovat toimineet hyvin”, Männistö kiittelee.
Kevättalvella navetta jo täytetty
Omien lisäksi tiineitä hiehoja oli ostettu jo ennakolta ja ne tuotiin navettaan pari viikkoa lehmien jälkeen, jotta lehmät saivat rauhassa totutella uusiin tiloihin.
”Omat lehmät sopeutuivat tosi hyvin ja alle viikossa kaikki kulkivat lypsyllä täysin tottuneesti. Soluissa tai maitomäärissäkään ei tullut takapakkia”, Jussi Savolainen sanoo.
Loppuvuodesta ja tämän vuoden alussa tuli muutamia lehmiä parsinavetoista. Vastoin odotuksia ne osasivat mennä parteen makaamaan ja syömään eikä lypsylle ajettaviakaan ollut kuin yksittäin.
”Ostokeissa oli myös mieluisia yllätyksiä kuten parsista tulleissa useampi lehmä 60 kilon päivätuotoksella”, Anna-Riina Savolainen iloitsee.
Aloitusvaiheessa lehmiä oli lypsyssä kuutisenkymmentä. Kun hiehoja alkoi poikia vuodenvaihteen tienoilla, tammikuun lopulla kokonaislehmäluku oli noussut jo sadan paikkeille.
Kun lopettavalta parsinavettatilalta tuli vielä 20 lypsävää ja lisää hiehoja poiki, navetta ja kaksi Lelyn A5 Astronaut -lypsyrobottia alkoivat olla kevättalvella jo lähes täydessä kapasiteetissa eli yli 130 lehmässä. Kaikkiaan paikkoja on noin 160.
”Siinä vaiheessa tilanne oli hyvä, sillä pääsimme jo karsimaan lehmiä ja hiehoja. Yllättävän vähän eli puolenkymmentä niitä kuitenkin oli laitettava pois ensimmäisen puolen vuoden aikana”, Männistö korostaa.
Ensikoiden tuotos positiivinen yllätys
Navetan käynnistysvaiheessa osoittautui Jussi Savolaisen mukaan hyödylliseksi, ettei navettaa lyöty heti täyteen vaan lehmäluku kasvoi vähitellen hiehojen poikimisen myötä.
”Kun roboteilla oli vapaata kapasiteettia eikä ruuhkaa, poikineet hiehot oppivat muutamassa päivässä kulkemaan robotille. Ajettavia ei ollut ainoatakaan ja se oli pehmeä aloitus lehmille ja myös meille. Saimme vähän hengähtää.”
”Alkuvuosi oli mahtavaa ja helppoa aikaa ja silloin ajatteli, että tämähän on mukavaa, kun maitomääräkin tankissa vain nousi. Sitten realiteetit tulivat vastaan”, Anna-Riina Savolainen huokaisee.
Parsinavetasta tulleet 20 lehmää nimittäin sekoittivat navetan rytmin. Kun robottien kapasiteetti oli nyt täyskäytössä, ne ruuhkautuivat parsilehmistä. Muiden lehmien lypsyrytmi sekosi, kun ajoalueiden portit jouduttiin sulkemaan ajettaessa parsilehmiä aamuin illoin robotille.
”Vähitellen keväällä tilanne normalisoitui, mutta oman aikansa se vei ja näkyi myös päivämaidossa”, Anna-Riina jatkaa.
Ensikoille kaikki osakkaat antavat isot kehut. Vaikka alkuvuodesta toinen puoli navetasta eli viitisenkymmentä lehmää oli ensikoita, niiden keskituotos pyöri 12 000 kilossa. Näin maitomäärä ei ollut ensikoista huolimatta yhtään notkahtanut siitä, kun vanhasta navetasta lähdettiin.
Männistö uskookin, että odotettavissa on maitomäärä lisääntyminen, kun tämän hetken ensikot poikivat toisen kerran.
”Vaikka ostohiehoissakaan ei juuri ollut moitteen sijaa, ja joukossa oli useampi kovamaitoinen ensikko, oli silti hienoa huomata, että omat hiehot olivat vielä parempia. Jotain on siis osattu tehdä oikein.”
Jussi Savolainen sanookin heidän olevan tyytyväisiä siitä, että minimitavoitteeksi asetettu kokonaismaitomäärän tuplaantuminen toteutui jo keväällä, vaikka vielä ei oltukaan navetan täydessä potentiaalissa.
Alkusyksystä tilanne navetassa on pysynyt stabiilina niin tuotoksen kuin lehmien terveyden suhteen. Kesän hellejakso aiheutti jonkin verran päänvaivaa utaretulehdusten ja sorkan ajovälitulehdusten muodossa, mutta tilanne on tasaantunut ilmojen kylmettyä.
Maitotuotokseen on hieman vaikuttanut loppukesällä ja alkusyksyllä pariin kertaan vaihtunut säilörehu, mutta radikaalia notkahdusta ei ole ollut. Navetta on toiminut kuten ajateltiinkin. Vuoden aikana pientä hienosäätöä on tehty slalompumpun toimintaan ja jo aiemmin tilatut portit eläinten lisäryhmittelyyn ovat tulossa.
Eläimille saatiin huippuolosuhteet
NHK Pihaton pohjaratkaisussa päädyttiin 3+3-malliin ja se on osoittautunut toimivaksi ja lisäksi yksinkertaiseksi, mikä on saanut myös lomittajilta kiitosta. Myös niin sanottua erikoistilaa on hyvin. Ainoa jo etukäteen tiedossa ollut lisätyö on ruokintapöydän ylitys siirrettäessä lehmiä toiselle puolelta toiselle.
”Sen tarkemmin on kuitenkin vaikea arvioida navetan toimivuutta, kun ero entiseen navettaan ja hyppäys sieltä tähän oli niin valtavan iso”, Jussi Savolainen tiivistää kaikkien tunnot.
Yksi keskeinen uudelle navetalle asetettu tavoite oli saada eläimille aiempaa paremmat olosuhteet, ja se on myös toteutunut sekä näkynyt. Monet lehmistä, joilla näytti vanhassa navetassa olevan jotain vaivaa tai ne olivat ajettavana, olivat nyt kuin uudesti syntyneitä uusissa tiloissa.
”Siellä ne kulkivat omatoimisesti selkä suorana eikä kiimakaan ollut hukassa vaan tulivat kerralla tiineiksi. Jollakin on yhdeksän tonnin tuotos noussut 13 tonniin”, Anna-Riina Savolainen luettelee mukavia menestystarinoita navetasta.
Etenkin umpilehmien parantuneet olosuhteet vaikuttavat lehmien tuotoskauteen ja terveyteen myönteisesti.
”Meillä on tosi hyvät mielialat ja uskomme, että saamme myös keskipoikimakertoja ylöspäin. Alun vähäinen sorkkatautitilannekin on rauhoittunut, kun uusia eläimiä ei ole enää tullut”, Männistö jatkaa.
Portituksissa haettiin ensisijaisesti yksinkertaisuutta. Isompien eläinryhmien siirto on tilalla mielletty työturvallisuuden takia yhdessä tehtäväksi työksi. Ruokintapöydän eri puolilla tehtävät eläinten siirrot onnistuvat myös yksin. Portituksesta tuli jopa helpompi kuin mitä alun perin suunniteltiin.
Kaikki Spinderin ruokinta-aidat ovat lukittavia, mikä on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Kun lukkoaidat voidaan lukita ja avata kaikki yhdessä, yksittäin tai lukita vain tarvittavat muut vapauttaen, lehmiä on helppo käsitellä ja hoitaa, jos esimerkiksi lääkittäviä on useampia.
”Toimintamekanismi on yksinkertainen ja aitaa voi käsitellä mistä vain vipua kääntämällä. Tämä on mahtava ja monipuolinen keksintö ja vaikka se maksoi normaalia enemmän, sen hankinta ei kaduta yhtään”, Jussi Savolainen korostaa.
”Ne ovat myös hiljaiset eikä navetassa kuulu koko ajan kolinaa”, Anna-Riina jatkaa.
Ritiläpalkit ja slalom ovat toimiva ratkaisu
Ritiläpalkit, slalomkierrätys ja kaksi Lelyn Discovery-lantarobottia ovat osoittautuneet käytössä erinomaiseksi valinnaksi eikä esimerkiksi liukastumisia ole sattunut. Myös kuivitus kutterilla on toimiva ratkaisu ja pelättyä helppohoitoisempi.
”Luulimme aluksi, että tämänkokoisen navetan kuivittaminen kutterilla on iso työ, mutta ei se sitä ollutkaan. Meiltä se vie korkeintaan parisen tuntia ja se tehdään puolentoista, parin viikon välein”, Jussi Savolainen esittelee.
Kun irtokutteritoimittaja lopetti kutterin myynnin, se hankitaan nyt toiselta toimittajalta paaleissa. Ne tuodaan pienkuormaajalla lavoilla sivukäytävälle, jossa ne puretaan lavalta, aukaistaan ja jaetaan parsien etuosaan.
Navetan toimivuus testattiin myös talven pakkasissa, jolloin lämpötila putosi muutamana päivänä alimmillaan 27 asteeseen ja oli 20 pakkasasteessa useamman päivän. Pakkasesta ei aiheutunut mitään lisätoimia eikä vahinkoja, vaikka navetta ei ollut vielä edes täynnä eli mahdollisimman lämmin.
”Isolla peltoaukealla olevassa navetassa kovemman tuulen mukana vaakasuoraan tuleva vesi ja lumi ovat isommat ongelma, koska niitä työntyy helposti hormeista sisään”, Männistö huomauttaa.
Kennolevyikkunoiden sijaan hankittujen verhoseinien automatiikan kanssa oli aluksi omat säätönsä. Automatiikkaa haistaa sekä lämpötilan että tuulen voimakkuuden, ja ensimmäisten lämpimien kevätpäivien aikana verhot sulkeutuivat liian herkästi. Kesän aikana verhojen raja-arvot saatiin kuitenkin kohdilleen ja verhot toimivat nyt moitteetta.
Käytännössä verhoseinät olivat kokonaan auki koko kesän pahimpia vesisadepäiviä lukuun ottamatta. Hellejaksojen aikana lämpötila navetassa nousi kuitenkin selvästi tuulisesta paikasta huolimatta, ja lehmissä oli huomattavissa lämpöstressin merkkejä.
Seuraavaa kesää ajatellen tarkoituksena onkin hankkia puhaltimia tai helikoptereita, jotta ilmanvaihtoa saadaan vielä paremmaksi.
Laakasiilot seuraavana vuorossa
Alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna toteuttamatta jäivät tässä ensimmäisessä rakennusvaiheessa lähinnä komponenttivarasto laakasiiloineen sekä erillinen vasikkalarakennus. Jussi Savolaisen mukaansa niitä ei ole tarkoitus vielä toteuttaa vaan hetki vedetään henkeä.
”Heti kun talous antaa myöten, laakasiilot ovat listalla ykkösenä. Appeen tekeminen ja apevaunun kanssa kulkeminen vanhalta navetalta uudelle navetalle ei ole pitkän päälle järkevää. Uuden apevaunun investointi tullee myös piakkoin ajankohtaiseksi.”
Jos ja kun erillinen vasikkala rakennetaan, voidaan navetan sisällä olevan vasikkala muuttaa sen jälkeen poikimakarsinaksi. Alun perin tarkoituksena oli, ettei vasikoita jätetä vierihoitoon uudessakaan navetassa kuten ei vanhassakaan. Hyvien poikimatilojen myötä suunnitelma muuttui.
”Pidämme vasikkaa lehmän vieressä vuorokauden tai pari ja siirrämme sen vasta sitten omaan yksilökarsinaansa. Näin lehmillä on motiivia nousta ylös, kun vasikka on vieressä, ja vasikkakin hyötyy emän läheisyydestä”, Anna-Riina Savolainen havainnollistaa.
Lue myös muut asiakastarinat Lue kaikki
-
Automaatio osana sukutilan jatkuvuutta
Nilsiäläinen sukutila Vanha Keskinen Oy luottaa Lely Vector ruokintajärjestelmään ja NHK:n jälkipalveluihin. -
Aholan Maito Oy – ”Tulevaisuus kantaa, kun siihen uskoo”
Aholan Maito Oy:n tarina on ennen kaikkea yhteinen matka ja elämäntyö. Kun Tarmo ja Suvi Väisänen aloittivat maitotilan pidon lähes neljä vuosikymmentä sitten, heidän tavoitteenaan ei ollut rikastua t... -
NHK Pihatto Asiakastarina: Arvolan Karjapiha Oy
Vaalan Veneheitossa sijaitseva Arvolan Karjapihan uuden pihaton rakennusprojekti saatiin maaliin joulukuun lopulla vuonna 2022 ja viiden lypsyrobotin pihatto otettiin käyttöön 11. tammikuuta 2022. Läh...
Scroll down to see more content